



"Huoh, se on jo mennyttä" Evelyn huokaisi masentuneena.
Juuri kun lumi oli taas sulanut Sam ja Ira moiskauttivat ensisuudelmansa.

"Sä oot ihana" Sam mutisi Iralle.
"Niin olen" Ira vastasi, mutta hiljaa säilyttääkseen tunnelman.
Pienen pusuttelun jälkeen Sam ja Ira siirtyivät sisälle tanssimaan. He tanssivat noin tunnin kunnes Ira rimpuili irti. Silloin Samin sydän särkyi.

"Onko sulla jotain mua vastaan?!" Sam huudahti Iralle.
"Tä!? Kuinka niin? Mistä niin päättelet?" Ira kylväsi kysymyksiä. Sam ei enää vastannut vaan hiljentyi ja lähti kiukkuisesti tallustamaan yläkertaan.


"Se tais olla vuonna 1986 kun miä sen minun kultani tapasin. Meille synty sit noi viitisen poikast. Ne nimettiin Miu, Tiu, Viu, Siu ja Liu. Ne muuten ovat ihanii lapsii"
Nyt tähän ei ole sopivaa kuvaa joten kerron ihan tässä näin. Meni monta tuntia kunnes Evelyn, Brandon ja Sam vihdoinkin suoritti yliopisto tutkinnonsa. Perijänkin minä olen valinnut ja hän on muuttamassa omaan kotiinsa. Ensiksi hän käy kyllä äkkiä hakemassa vanhempiensa säästöt. Perijä on...(rumpujen pärinää)




Sisällä Sophie ja Pirkka haahuilivat sukutaulujen edessä. He vain juttelivat ja voivottelivat lasten nopeasta kasvusta. En ole varmaan kertonut, että silloin ihan alkuaikoina kun Sophie oli nuori ja vetreä niin hän teki lautasen joka kiertää jokaisen perijän. Eli lautasen pitäisi olla vielä ainakin kymmenellä sukupolvella. Saa nähdä onnistuuko.
Sophiella ja Pirkalla oli tavoitepisteitä kerääntynyt aivan liikaa. Joten he päättivät(tai no minä päätin) että he ostaisivat Evelynin kaiken tarpeellisen. Tässä on nyt se kaikki tarpeellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti