keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Osa 2:Kuuluuko synnytyksen sattua?

Pirkka etsi kiukkuisena aarteita jotta saisi sitten myydä ne. Ei se paljoa tuottanut. Saimme noin 960 simelonia.
Hetken päästä vatsani suurentui. Vaikka Pirkka huomasi sen hän ei tullut katsomaan. Minä ainakin oli todella onnellinen kun sain tietää, että olen oikeasti raskaana! Aamulla Pirkkakin oli jo heltynyt. Hän pyysi minua kihloihin. Vastasin tietenkin kyllä. Hän pyysi anteeksi hänen tyhmyyttään.
Raskaana ollessani minulla oli koko ajan nälkä ja hupi ja energia olivat ihan punaisella. Se on niitä raskauden huonoja puolia.
Välillä veitsi osui sormeeni. Miksi kokit saavat sen näyttämään niin helpolta?
Pirkkokin oli vaihtanut tiede uraan ja saanut ylennyksen. Alamme pikku hiljaa lähestyä rikkautta.
Minä taas metsästin perhosia kun ei ollut muutakaan tekemistä. Katsos kun raskaana oleva ei saa käydä töissä.
Onneksi Pirkka suostui myös tekemään ruokaa. Hänellä on sitä paitsi enemmän ruoka pisteitä kuin minulla. Hän osaa tehdä spagettia ja spagetti on sitä paitsi lempi ruokani. Ainakin raskaana ollessani on tehnyt koko ajan mieli spagettia.
Täytyy kyllä myöntää ettei Pirkalla ollut mitkään kauhean kehittävä keskustelu ruoka pöydässä. Voisi hänkin puhua jostain muusta.
Pirkka oli hyvin kiinnostunut maalaamisesta. Kotona hän maalasi joskus minusta muotokuvia ja myi ne parhaiten tarjoavalle.
Tässä on minusta sivukuva. Vatsani on aika pyöreä.
Kun pari päivää oli kulunut tuli minun aika synnyttää. Minulla ei ole mitään varsinaista sukupuoli toivetta, mutta kyllä tyttö olisi aika kiva.
Pirkka heräsi siihen kun karjuin ja kiljuin. En ollut tiennyt, että synnytys on näin kivuliasta. Pitelin vain vatsaani ja irvistelin.
Sitten sieltä saapui tälläinen vauveli. Hän oli tyttö. Hänen nimekseen annettiin Samantha. Samantha on perinyt minun hiukset,silmät ja mustat hiukset. Kasvojen muodoista en tiedä vielä, mutta tämä vauva on aivan ihana.
Pirkka ainakin oli innoissaan. Hän olisi halunnut lapselle nimeksi Auringonkukka, mutta siihen minä en suostunut. Silti Pirkka vihelteli ja huusi.
Mutta elämä vauvan kanssa ei ollutkaan niin helppoa kuin minä luulin. Samantha söi yhtä paljon kuin minä.
Vaipat täytyi vaihtaa joka tunti. Odotan innolla Samanthan taapero aikaa.
Tässä on Samanthan huone. Se on sisustettu barbie tyylillä.
Silti elämä jatkui normaalilla tyylillä Pirkka jatkoi rahan ansaitsemista. Hän maalaa paljon hienoja tauluja.

Minä lähdin taas töihin ja sain ylennyksen. Olen nykään politiikassa harjoittelija.

4 kommenttia:

  1. "Hei"Taas aivan ihana tarina.Miltäköhän samantha näyttää isona?

    VastaaPoista
  2. miks se tossa yhdessä kohdassa oli pirkko?

    VastaaPoista
  3. Anteeksi olen varmaan kirjoittanut väärin :D

    VastaaPoista