Osa 4:Elämäni on onnellista

Pian tuli Samanthan ensimmäinen koulupäivä. Hän oli innoissaan. Hän myös pelkäsi, että koulussa olisi koviksia jotka tulisivat ja heittäisivät hänet roskikseen. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt.Iloinen Samantha kuitenkaan ei ollut. Hän sai 7,5 todistuksen. Hän vain tuijotti todistusta ja oli itkun partaalla. En tiennyt että hän noin innostunut on koulusta.Parin viikon kuluttua alkoi jo talvi. Lumi oli peittänyt maan. Lunta oli todella paljon. Jopa niin paljon, että Samantha meinasi upota lumeen.

Samantha nautti lumesta täysin sydämmin. Hän lähti kello kolme yöllä rakentamaan lumiukkoa. Hauskaa tuntui olevan.

Herttainen lumiukosta ei kuitenkaan tullut. Samantha teki siitä pirun. Tuoei kyllä kaunista pihaamme. Toivoin salaa, että lumiukko sulaisi pian. En kuitenkaan kehdannut mennä rikkomaan sitä. En sentään niin sydämmetön ole.

Onnellinen tapahtuma tapahtui vasta aamulla. Minä ja Pirkka vietimme häitä. Erityisiä juhlia ei voitu viettää rahapulan takia.

Pian Samanthakin sai hänen haaveilemansa kympin. Samanthalla oli iloinen virne naamallaan kun hän tuli juosten meitä kohti. Mutta minulla oli hänelle sitäkin iloisempia uutisia.

Isä oli vastannut oikein kysymykseen ja ansainnut 9000 simelonia. Sillä sisustimme taloa ja eniten tylsää keittiötä.

Tälläinen siitä tuli. Enemmän koristeita, hella ja jääkaappi menivät vaihtoon. Keittiöstä tuli unelma! Mutta illalla kerroin Samanthalle vasta iloiset uutiset.

Oli nimittäin raskaana. Samantha puheli vatsalleni ja oli onnellinen. Mutta minä olin varmasti kaikkein onnellisin. Saisin vihdoinkin sen haaveilemani vauvan.

Elin silti aivan normaalisti. Lueskelin simcityn uutisia kunnes huomasin kiintoisan uutisartikkelin:Hmm... Yhä useampi tekee yrityksen? Tekisinkö minäkin oma yrityksen..."Äiti! Mulla on vessa hätä. Mitä sä teet?" Samantha huusi. Piilotin lehden ja lähdin keittiöön.

Tulin siinä yhdessä vaiheessa katsottua ikämittaria ja huomasin että Samanthahan kasvaa 4 päivän päästä teiniksi. Kuinka ihmeessä aika voi mennä niin nopeasti.

Aamupalalla Samantha ehdotti harrastukseen urheilua. Pirkka oli hieman epäileväinen ja sanoi voivansa katsoa Samanthalle sopivia harrastuksia sitten kun hän olisi teini. Samantha ei pitänyt tästä ajatuksesta mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua.

Sitten alkoi taas synnytys. Samassa paikassa eli makuuhuoneessa ja vielä sama nurkka. Se oli taas kivuliasta, mutta ei niin kivuliasta kuin viimeksi.

Yhtä paljon huutoa kyllä tuli. Tällä kertaa Pirkkakin huomasi synnytyksen ajoissa. Samanthakin juoksi makuuhuoneeseen.

Tällä kertaa Pirkka ei kuitenkaan tullut viereen katsomaan vaan lähti petaamaan sänkyä. Olikohan Pirkka hermostunut?

Nyt sieltä tuli poika. Tämä poika oli perinyt samat jutut kuin Samantha. Tämän pojan nimeksi tuli Sam. Se oli nimi vaihtoehtona jo silloin kuin Samanthakaan ei ollut vielä syntynyt. Nyt kun tuli se poika nimeä voitiin vihdoinkin käyttää.Niin Tässä on nyt se talo sen 9000 simelonin sisutuksen jälkeen. Edistystä on kyllä tapahtunut.