Osa 3: Kasvukipuja

Tälläisiä kuvia Pirkka sitten maalasi ja möi. Pirkka maalasi niin paljon, että saimme jotain 1000 simelonia. Niillä sisustelimme vähän huoneita. Telkkarinkin ostimme jossain vaiheessa kun Pirkka teki lisää tauluja. Maalauksessa oli kyllä huonotkin puolensa. Joskus Pirkka innostui maalaamisesta niin että unohti käydä vessassa.
Minä tein ruokakilpailuun porsaankyljyksiä. Tein porsaankyljykset salaisella reseptilläni jonka löysin joka kokin kirjasta. En ollut yhtään varma miltä porsaankyljykset maistuisivat, mutta silti otin porsaankyljykset, laitin tavaraluetteloon ja lähdin yhteisötontille.
Olin hyvin hermostunut, koska tämä oli ensimmäinen kertani ruokakisoissa. Vilkuilin välillä ympärilleni ja toivoin ettei muut kilpailijat olisi tehneet hyviä ruokia. Silti vaikka toivoin, heillä oli (ainakin yhdellä) varma voittaja ruoka. Kuvittelin silti mielessäni mitä tekisin jos tuomari sanoisi minun voittaneen.Kilpailijoita olivat: Vallu Ottinen (hummerimies) Irina Romppanen (Lohi) Joonas Kettunen ja vaatimaton hyllyvä hyytelö. Hummerimies oli se jonka kuvittelin, että voisi olla se voittaja.Tuomari aukaisi suunsa. Kaikki odottivat hiljaa tuomarin päätöstä. "Voittaja on.....Vallu Ottinen!" tuomari lausui juhlallisesti. Olin pettynyt. Vallu otti voiton minulta. "Onneksi olkoon, olet voittanut juuri 500 simelonia!" tuomari sanoi ja ojensi hänelle rahat. Minä vain seurasin vierestä kuinka kahiseva siirtyi kädestä toiseen. Ajattelin, että nytkin nuo rahat voisivat olla minun.
Ajattelin sitten lähteä kotiin päin katsomaan oliko sinä aikana syttynyt tulipaloa. Toivottavasti ei, muuten Pirkka saisi kuulla kunniansa. Siinä kävellessäni minä mietin minun salaista haavetta. Vielä yksi vauva. Tietenkin sitten kun on tarpeeksi rahaa. Ei kannata elätellä toiveita.
Ei Pirkka ollut sentään taloa polttanut. Ruoka vaan oli vähän kärähtänyt. Onneksi minun ei tarvitse syödä sitä. Hieman kyllä säälitti kun Pirkka rouskutti palanutta räiskälettä. Olisin minä kai hänelle uuden voinut tehdä, mutta hän ei pyytänyt.
Menin tervehtimään Samanthaa hänen huoneeseensa. Otin hänet syliin ja kuiskasin hänen korvaansa: "Lupaa minulle että voitat ruokakilpailun ainakin kerran. Jos voitat teet sukumme ylpeäksi". Samantha vain tuijotti hiljaa. Yhtäkkiä hän rupesi karjumaan ja parkumaan täysillä. Sitten Pirkka tuli huoneeseen ja otti Samanthan syliinsä.
Yhtäkkiä Samantha lensi ilmaan ja alkoi nauraa. Katsoin Samanthaa silmät suurina ja suu auki. Ihmettelin mitä tapahtuu. Odotin että seuraavaksi hän alkaisi savuta, mutta ei, tapahtuikin jotain muuta....
....Samantha kasvoi taaperoksi. Hän oli kalju, mutta ei se haittaa. Pirkka juoksi nopeasti peilin eteen ja muutti Samanthan hiustyyliä. Aioimme silti kyllä pitää Samanthalla mustat hiukset kerran kun hänellä sellaiset olivat jo ennestään.
Tälläinen pikku veitikasta tuli. Lisäsimme vähän meikkiä. Ei kai se paljoa haittaa. Päätimme valita Samanthalle tälläiset kauniit mustat hiukset. Samanthallakin oli Pisamia. Omasta mielestäni Samantha muistuttaa enemmän kyllä Pirkkaa, mutta silmät ovat kyllä minulta. Nyt kun näin Samanthan kasvavan toivoin vielä enemmän uutta vauvaa. Nyt saisi tulla poikakin.Illalla saimme hyvin unta Pirkan kanssa. Pirkkakin oli todella väsynyt. "Pirkka, haluaisin vauvan kun tuo Samanthakin kasvoi" minä aloitin hitaasti. Pirkka vain mutisi jotain ja nukahti. Sinä yönä näin unta, että olin metsässä ja löysin vauvan.Otin hänet syliini kunnes yhtäkkiä vauva kasvoi vanhukseksi. Sitten vauva, anteeksi vanhus katsoi minuun ja sanoi "Vauvasta vanhus" ja katosi. Uni toistui monta kertaa. Se oli outo uni mitä koskaan olen nähnyt.
Aamulla lähdin heti kauppaan ostamaan Samanthalle kunnon vaatteita. Meillä on kauppa aika kaukana, mutta silti kävelen sinne jotta kunto pysyisi edes hiukan aisoissa. Raskaana ollessani söin vähän liikaa.
Ostin kaupasta pari vaatetta taaperolle, valmiiksi lapselle, minulle ja yhden asun Pirkalle. Siihen meni noin 1000 simelonia. Onneksi saamme nykyään molemmat ylennyksiä tiuhaan tahtiin. Minäkin olen jo ylentynyt. Pirkka on nykyään laboratorioapulainen.
Kun menin kotiin Pirkka oli maalaamassa työkaveristaan kuvaa. Kun hän sai sen valmiiksi hän myi maalauksen. Toivottavasti siinä ei ollut mitään erikoista sutinaa, koska naispuolinen työkaveri vilkuili Pirkkaa välillä sillä silmällä ja yhdessä vaiheessa hän käski Pirkan soittaa hänelle jos hän kaipaa vaihtelua. Vaikka minä olin paikalla! Tämä auto rata on Samanthan suosikki. (Ladattu mod the simssistä) Hän leikki sillä useammin kuin nalleillaan. Hän ansaitsi samalla vähän mekaniikka pisteitä.

Pirkka tienasi logiikka pisteitä työtä varten pelaamalla shakkia. Hänen oli pakko pelata yksin, koska minulla oli kiireitä ja Samantha korkeintaan karkaisi tuolilta tai söisi nappulat.

Minä valmistin mahtimaitoa Samanthaa varten keittiössä. Juotin sitä hänelle ja rupesin opettamaan hänelle kävelyä. Hän oppi nopeasti ja nykyään hän jo kävellä tallustaa pitkin taloa. Samalla laitoin hänet potalle.(Olimme jo monta kertaa opettaneet potalle) Hän vihdoinkin oppi potalla käymisen salat.

Jouduimme hankkimaan lastenhoitajan molempien työongelmien takia. Yhtenä kertana meillä oli juuri laskujen maksamisen jälkeen jäänyt niin vähän varaa, että lasten hoitaja vei meidän wc pytyn. Onneksi saimme sitten ostettua uuden kun Pirkka tuli kotiin.

Samantha ei ilmeisesti ollut tyytyväinen hänen panda karhu pyjamaansa. Hän parkui ja huusi. Minä otin hänet pois sängystä ja asetin lattialle. Luulin hänen menevän leikkimään, mutta hän halusikin vain kasvaa.

Hänestä tuli tälläinen nuori neiti. Ajattelin muuttaa hänen hius- ja vaatetyyliään joten passitin hänet peilin eteen.

Tälläinen Samanthasta tuli vaatteiden ja hiuksien vaihdon jälkeen. Omasta mielestäni Samantha on ihan kaunis. Ei hän kyllä mikään malli ole.Tässä on nyt sitten hieman taloa sisustuksen jälkeen. Kyllä huomaa eron. Onneksi rahaa tulee työstä paljon ja koko ajan tulee lisää. Unohtamatta tietenkään maalauksia.